Kuinka kokea hallusinaatio 10 minuutissa ilman päihteitä?
asfDSC_5310.jpg

Aivomme ovat alttiita erilaisille hallusinaatioille jopa ilman minkäänlaisia päihteitä. Hallusinaatioita pystyy myös aiheuttamaan itselleen. Yksi kiinnostava, joskin hiukan pelottava hallusinaatio on niin kutsuttu "Bloody Mary illuusio".  Illuusiossa omat kasvot muuttuvat oudoiksi, toisen ihmisen kasvoiksi tai jopa eläimen tai hirviön kasvoiksi. Ilmiötä tutkinut psykologi Giovanni Caputo totesi että ilmiö toimi useimmilla koehenkilöillä vähintäänkin oudosti ja joillain todella häiritsevästi. Jotkut näkivät vain omien kasvojensa vääntyilevän, toiset omien kasvojensa tilalla vanhempiensa kasvot, kuolleen sukulaisen, lapsen tai eläimen. 

Kummiteleva lapsi Googlemapsissa vai osoitus aivojemme tarpeesta havaita kasvoja?

Illuusio toimii näin: tuijota hämärässä huoneessa peiliin kymmenisen minuuttia. Minuutti minuutilta kasvosi alkavat vääristyä ja hakea erilaisia muotoja. Yleensä noin kymmenen minuutin kohdalla kasvot saattavat näyttää täysin toisen ihmisen, tai olennon kasvoilta.

Ilmiö on hyvä esimerkki aivojemme mieltymyksestä hahmontunnistukseen ja visuaalisen informaation täydentämiseen mielikuvituksella. Kun silmämme väsyvät hämärässä, alkavat aivomme täyttää puuttuvaa informaatiota keksimällä asioita. Ilmiön vuoksi ihmiset ovat taipuvaisia näkemään kasvoja siellä missä niitä ei ole, kuten kummituskasvoja valokuvissa tai Jeesuksia paahtoleivässä. 

Ilmiö toimii myös pariharrastuksena. Kymmenen minuuttia silmiin tuijottamista hämärässä kuulostaa romanttiselta, mutta kannattaa varautua kokemukseen jossa kumppanisi tai kaverisi kasvojen tilalla tuijottaa vastaan jokin täysin vieras olento...

Jose Ahonen Comment
Hommaa laatikko ennen kuin alat ajattelemaan sen ulkopuolelta
hiding-1209131_1280.jpg

En oikeastaan ole koskaan osannut mitään muuta hyvin, kuin asioita, jotka liittyvät luovuuteen. Mainostoimistohommat, työvalmentajan työ sekä tietenkin nykyiset hommat mentalistina, taikurina, juontajana ja kouluttajana liittyvät kaikki oleellisesti luovuuteen.

Työssäni esiintyjänä ajattelen luovasti suurimman osan ajastani. Suunnittelen temppuja, ohjelmia, käsikirjoituksia, videoita, klubeja, koulutuksia ja ties mitä. Ajattelen laatikon ulkopuolelta, sisäpuolelta ja ilman laatikkoa.

Joku tokaisi minulle joskus, että on varmasti ihanaa kun on noin luova ammatti. Voi ajatella vapaasti. Ihanaa se kyllä on, mutta ei vapaata. En nimittäin usko, että vapaus on hyvä luovuuden lähde. Ainakin omalla kohdallani luovuus alkaa kukoistaa vasta kun sitä rajoitetaan.

Nuorena kollina tein musiikkia tietokoneavusteisesti. Amiga 500 tietokone Fast Tracker ohjelmalla avasi maailman musiikin luomiseen muuten soittotaidottomalle taiteilijalle. Aluksi ohjelmassa oli neljä ääniraitaa, jolle säveltää. Yhdelle rummut, toiselle basso, kolmannelle syntikka ja neljännelle ehkä kitara. Neljä raitaa oli mahtava rajoite musiikinteon opetteluun, koska se rajoitti luovuutta. Neljä raitaa oli haaste. Älyllinen ja taiteellinen. Yhdelle raidalle saattoi saada jopa rummut ja basson kun oikein kikkaili ja mietti.

Samalla tavalla rajoitteita voittivat jo kauan sitten esimerkiksi The Beatles ja Queen, jotka nauhoittivat neli- ja kasiraitureilla massiivisia teoksia ns. Multitracking tekniikalla.

Myöhemmin ohjelmaan tuli neljä raitaa lisää, jolloin tuntui kuin joulu olisi tullut teknomaailmaani. Kahdeksalle raidalle saa jo vaikka mitä! Vuosien mittaan laitteet ja ohjelmat paranivat ja raidat lisääntyivät. Nykyisin musiikkiohjelmissa on raitoja loputtomasti.

Tanskalaiset elokuvaohjaajat Lars von Trier, Thomas Vinterberg, Kristian Levring ja Søren Kragh-Jacobsen lanseerasivat vuonna 1995 elokuvan taiteellisen suuntauksen, Dogma 95:n.

Dogman perimmäinen tehtävä oli rajoittaa ohjaajan luovuutta elokuvan sisällön kirkastamiseksi.

Dogma 95:n sääntöjä oli:

- Elokuva tulee kuvata vain aidoilla kuvauspaikoilla. Rekvisiittaa tai lavasteita ei saa tuoda paikalle. (Jos tiettyä esinettä tarvitaan juonen kannalta, kuvauspaikka on valittava niin että sellainen löytyy valmiina.)
- Ääntä ei saa tuottaa kuvista irrallaan, tai päinvastoin. (Musiikkia ei saa lisätä elokuvaan jälkeenpäin, vaan sitä saa kuulua elokuvassa vain, jos sitä sattuu kuulumaan kuvaustilanteessa taustalla.)
- Kameran kuuluu olla käsivaralla. Vain kehon aikaansaama kameran liike tai vakaus on sallittua. (Ei ole sallittua kuvata jalustalta tai muulta tuelta. On kuvattava paikassa, jossa kuvattavat tapahtumat tapahtuvat.)
- On käytettävä värifilmiä. Erityistä elokuvavalaistusta ei saa käyttää. (Yhden kameraan liitetyn valaisimen käyttö on sallittu. Alivalottuneet kohtaukset on leikattava pois.)
- Optiset tehosteet ja suotimet ovat kiellettyjä.
- Elokuvassa ei saa olla pinnallista toimintaa. (Murhat, aseet, ja niin edelleen ovat kiellettyjä.)
- Ajalliset ja paikalliset siirtymät eivät ole sallittuja. (Elokuvan on tapahduttava tässä ja nyt, ikään kuin reaaliajassa.)
- Genre-elokuvat eivät ole sallittuja.
- Elokuva pitää siirtää 35 millimetrin filmille käyttäen normaalia 4:3 kuvasuhdetta. (Aiemmin sääntö vaati, että elokuva on myös kuvattava 35 mm filmille, mutta sääntöä löysättiin pienen budjetin elokuvien tekemisen helpottamiseksi.)
- Ohjaajaa ei saa mainita elokuvan tiedoissa.

Pitkälti Dogman ansiosta tanskalainen elokuva nousi maailmanmaineeseen.

 Ernest Hemingway

Ernest Hemingway

Tarina kertoo, että Ernest Hemingway löi kavereidensa kanssa vedon siitä, että hän pystyy kirjoittamaan puhuttelevan tarinan kuudella sanalla. Hemingway voitti vedon. Kuusi valittua sanaa kuului:

“For sale: baby shoes, never worn”

Tarina innoitti Smith-lehteä pyytämään lukijoiltaan elämäkertoja tiivistettynä kuuteen sanaan. Kuuden sanan elämäkertoja vastaanotettiin niin tunnetuilta kuin vähemmän tunnetuilta ihmisiltä. Muutamia esimerkkejä tarinoista:

Well, I thought it was funny. — Stephen Colbert
Couldn’t cope so I wrote songs. — Aimee Mann
Grumpy old soundman needs love, too. — Lennie Rosengard
Painful nerd kid, happy nerd adult. — Linda Williamson
No future, no past. Not lost. — Matt Brensilver

Millainen olisi sinun kuuden sanan elämäkerta?


“Aivan mieletön show! Kolme roolia yhdessä miehessä; mentalisti, taikuri ja stand up -koomikko. Vieraat kiittelivät vielä seuraavanakin päivänä huikeasta esityksestä. ”

— Emmi Sipilä, project manager, Kouta Media Oy

Pikkujoulukeikkoja myydään nyt kovaa vauhtia. Joko sinun yritykselläsi on varattuna takuuvarma viihdenumero? Katso tarjoamani ohjelmat ja kysy tarjous, vastaus alle tunnissa.

Jose AhonenComment
Todennäköisyyttä ja harhaa

Heitetäänpä kolikkoa. Ei mitään taikurin kolikkoa vaan ihan oikeaa, omasta kukkarosta löytyvää euron kolikkoa. Viidellä ensimmäisellä heitolla kolikko kääntyy aina kruunaksi. Mitä veikkaat seuraavalla, kuudennella heitolla tapahtuvan? Mikä on todennäköisempää – se että tulee kuudes kruuna vai se että tulee klaava?

Voin heti tunnustaa, että kysymys oli muotoiltu johdattelemaan sinua harhaan, sillä kumpikaan vastauksista ei itse asiassa pidä paikkaansa. Jos kolikko on kaikin puolin kunnossa, jokaisella heitolla todennäköisyys saada kruuna tai klaava on täysin sama eli 0,50.

Olen blogissani jo aiemmin käsitellyt pelaamiseen liittyvää taikauskoa ja tällä kertaa sukelletaan vähän syvemmälle sellaisiin harhoihin tai virhepäätelmiin, jotka on helppo huomata – jos ei itsessä niin ainakin toisten ihmisten käyttäytymisessä.  Aivomme tekevät meille tepposia, ja tällaisten sudenkuoppien tiedostaminen on lähtökohta niiden korjaamiselle. Monet näistä periaatteista pätevät myös yleisemmin rahapelien ulkopuolella, ja korjaavia periaatteita voidaan soveltaa monella muullakin elämän alueella.

Esimerkkimme kolikonheitosta on yksi yleisimmistä sattumaa ja todennäköisyyttä koskevista virhemalleista. Kyseessä on klassinen niin sanottu pelaajan harha (englanniksi gambler’s fallacy tai Monte Carlo fallacy), joka on vain yksi pelaajia koukuttavista harhaluuloista. Nimen viittaus Monte Carlo juontuu tunnetusta tapahtumasta vuodelta 1913, jolloin Monte Carlon kasinon ruletissa pallo pysähtyi peräti 26 kertaa peräkkäin mustalle. Jossain 15. mustan tienoilla pelaajat alkoivat panostaa huikeita summia punaiselle häviten suuria summia.

Opimme jo koulussa ns. suurten lukujen lain, ja virheellisesti sovellamme sitä myös yksittäiseen pelitapahtumaan, vaikka ilmiö toteutuu vasta – nimensä mukaan – suurissa luvuissa, eli silloin kun tapahtumia on riittävän lukuisa joukko. Jos heitämme kolikkoa tuhansia kertoja, alkaa kruunan ja klaavan esiintyminen lähestyä fifty-fifty-tilannetta. Yksittäiseen tai edes muutamaan perättäiseen kolikon heittoon se ei kuitenkaan päde, vaan jokainen heitto on ainutkertainen, ikään kuin koko edeltävää heittohistoriaa ei olisi lainkaan. Kolikko ei kanna mukanaan muistoa aiemmista yrityksistä ja tuloksista, vaan tuottaa tuloksen joka ikinen kerta täysin sattumanvaraisesti.

Voimme joutua saman harhan valtaan usealla tavalla myös automatisoiduissa peleissä kuten hedelmäpeleissä, joiden toiminta perustuu satunnaislukugeneraattoriin. Sattumanvaraisuudesta huolimatta, monet pelaajat puhuvat kuumista tai kylmistä peleistä sen mukaan, onko peli juuri antanut voittoja vai ei. Tämän perusteella eri pelaajat sitten joko pelaavat tai välttävät pelaamasta kyseisiä pelejä, vaikka todellisuudessa pelikoneen aiemman käyttäytymisen perusteella ei voi millään ennustaa sen tulevaa käyttäytymistä tai tuloksia.

Eteenkin uudet kasinot netissä yleensä ilmoittavat kolikkopelille teoreettisen palautusprosentin, joka toteutuu vasta hyvin suurella otannalla. Sanotaan, että pelin palautusprosentti on vaikkapa 96 % kuten parhaiden nettikasinoiden tapauksessa on laita. Huikea prosenttimäärä pitää paikkansa pitkällä aikavälillä ja huomioiden kasinon kaikki kyseisen pelin pelaajat. Jos minä pelaisin nyt samaa peliä 100 kierrosta 1 euron panoksella, näyttäisi pelikassani istunnon jälkeen varmasti aivan jotain muuta kuin 96 euroa. Se olisiko saldo enemmän vai vähemmän kuin 100 euron kokonaispanokseni, riippuisi aivan sattumasta.

Eikä pelurin harhaan edes tarvita itse peliä. Jo pelkästään se, että ajatellaan pitkän tappioputken päättyvän suureen voittoon tai pidempään voittoputkeen, joka tasoittaa voitot ja tappiot, on periaatteessa samaa ilmiötä. Onpa vastaan tullut myös listoja yleisimmin tai harvimmin arvotuista lottonumeroista, joita viisaasti käyttäen vakuutetaan voiton olevan – jos ei varma – niin ainakin varmempi kuin mutumenetelmällä tai syntymäpäivien perusteella kokoon pannulla rivillä.

Mielenkiintoista on myös se, että jos olisin sanonut ”pitkän voittoputken jälkeen tulee pitkä tappioputki, joka tasoittaa voitot ja tappiot”, ajatus ei olisi tuntunut kovin tunnistettavalta. Harvempi pelaaja näet käyttää samanlaista logiikkaa epäsuotuisaan suuntaan – paitsi silloin, kun selitetään jälkiviisaana jo tapahtunutta häviötä. Halumme on selittää kielteiset asiat itselle edullisesti. Vielä selvemmin tämä näkyy pelaajien taipumuksena pitää voittoja ja muita onnistumisia oman taidon näytteinä, kun taas tappiot laitetaan yleensä huonon onnen piikkiin. Laiskuuden lisäksi aivot ja aivoituksemme ovat myös epäloogisia.

Samalla tulee esiin myös se, miten haemme jatkuvasti ilmiöille syy ja seuraus -suhteita. Aivomme ovat rakentuneet niin, että pyrimme näkemään varsinkin perättäisissä tapahtumissa samankaltaisuutta tai erilaisuutta ja rakentamaan niistä ennustettavia malleja. Eloon jäännin kannalta on ollut hyödyllistä ymmärtää yhteys rasahtelevan pensaan ja hyökkäävän leijonan välille. Jos aivomme ei pystyisi moiseen, emme olisi nyt tässä miettimässä rahapelejä. Kaikkialla, kuten onnenpeleissä, ei samanlaisia säännönmukaisuuksia kuitenkaan ole olemassa, vaikka aivomme niitä sielläkin mielellään näkee.

Koska erillisten tapahtumien yhdistelykyky on ollut niin tärkeä, se elää meissä edelleen hyvin vahvana. Aivomme hakee ja muodostaa erilaisia kuvioita koko ajan, ja etenkin pyrkimys harmoniaan on voimakas. Odotamme, että klaavan ja kruunan tai ruletin punaisen ja mustan osumat muodostavat kauniin ja tasapuolisen jakautuman ja voitottomat kaudet vääjäämättä täydentyvät samalla määrällä voitollisia pelisessioita.

Mutta palataanpa vielä todennäköisyyksiin. Monty Hallin ongelmaksi nimetty arvoitus on sekä psykologinen ongelma että leikkiä todennäköisyyksillä. Ongelman asetelma on tuttu, jos olet koskaan katsonut ohjelmaformaattia nimeltä Let's Make a Deal. Ohjelmassa kilpailijalle näytetään kolme ovea; Yhden taakse on piilotettu upouusi auto ja kahden oven takaa löytyy vuohi. Kilpailija saa valita yhden oven, mutta sitä ei avata aivan vielä – ensin avataan toinen ovi, jonka takaa paljastuu joka kerta vuohi. Seuraava askel on mielenkiintoinen: tässä vaiheessa kilpailija voi vaihtaa valitsemaansa ovea.

Nettikasinot kokemuksia keränneet kilpailijat todennäköisesti yrittäisivät olla fiksumpia ja pitäytyä valinnassaan, mutta tässäpä piileekin Monty Hallin ongelman juju! Todennäköisyyksiä laskemalla alkuperäisen oven vaihtaminen toiseen on kannattavampaa, sillä ilman vaihtoa kilpailijan mahdollisuudet voittaa ovat 1/3, mutta vaihtamalla mahdollisuudet nousevat 2/3.

Monty Hallin ongelma onkin erinomainen esimerkki siitä, miten hiuksenhieno ero voi harhan ja todennäköisyyden välillä olla.

Jose AhonenComment
Huippumentalistit kokoontuivat noitakaupunki Salemissa
36884783_10155795530467169_8837060786804228096_n.jpg

Matkustimme veljeni kanssa mukavasti Icelandairin koneella.

Minulla on kunnia kuulua ainoana suomalaisena Poskiparran Peten lisäksi kansainväliseen Psychic Entertainers Association -järjestöön. P.E.A on mentalistien, hypnotisoijien ja eettisten psyykikkojen kattojärjestö, johon kuuluu reilu parisataa alan ammattilaista ympäri maailman. Tänä vuonna Meeting of Minds -kongressi järjestettiin noitahistoriastaan tunnetussa kaupungissa, Massachusettsin Salemissa. Ennen kongressia vietin muutaman päivän Bostonissa. Upea kaupunki ja todella hyvää ruokaa. Sääkin helli, lämpöä oli päivisin yli 30 astetta.

Salem sijaitsee noin puolen tunnin matkan päässä Bostonista ja siellä asuu noin 41 000 asukasta. 1692 Salemissa tapettiin 19 ihmistä noituudesta epäiltynä hirttämällä, jonka lisäksi useita noitaepäiltyjä kuoli vankiloissa. Tänä päivänä Salem elää noituudesta ja pikkukaupungista löytyykin noitamuseita, kummitustaloja ja lukuisia noituusrihkamaa tarjoavia kauppoja sekä ennustajia. Kaupungissa näkyy paradoksaalisesti vahvana myös eri uskonnot. Kaduilla pyörii jehovantodistajia, kristittyjä ja mormoneja tarjoamassa pelastusta noituuden ja pahan palvelemiselta.

Hawthornen hotelli kuuluu "Historic Hotels of America" liigaan.

Meeting of the Minds kongressi pidettiin upeassa ja historiallisessa Hawthornen hotellissa, joka tarjosi kivaa kontrastia Bostonin ultramoderniin hipsterhotelliin, Aloftiin. Jenkkiläiseen tyyliin hotellin tekniikka, kuten äänentoisto ei ollut aivan terävintä kärkeä, mutta puitteet olivat vaikuttavat. Virallisesti kongressi alkoi sunnuntaina, mutta jo lauantai-illan etkobileisiin oli saapunut tuttuja naamoja ympäri maailman. Suurin osa mentalisteista oli jenkkejä, mutta paikalla oli myös tekijöitä mm. Skotlannista, Jerusalemista ja Saksasta. Näin alalla toimivan näkökulmasta oli upeaa tavata alan legendoja, joiden kehittämät temput ja metodit ovat alamme kulmakiviä.

Luennoilta jäi käteen paljon materiaalia syksyn esityksiin

Päivät vietimme luennoilla oppien uutta ja löytäen vanhaan uusia näkökulmia. Tietoa tuli paljon ja inspiraatiota sitäkin enemmän. Materiaalia jäi käteen niin paljon, että uuden shown sisältö alkaa olla kasassa. Uusia numeroita nähdään yrityskeikoillani sekä julkisissa tilaisuuksissa jo syksyllä.

Jouduin valitettavasti poistumaan kongressista ennen loppugaalaa keikkakiireiden vuoksi, olin buukattu viihdyttämään VIP vieraita Oulun SuomiPop-festivaaleille. Loppugaalassa palkittiin alan korkeimmalla tunnustuksella, Dunninger Awardilla loistava skotlantilainen mentalisti Colin Cloud. Onneksi ehdin nähdä miehen esityksen kongressin iltajuhlassa, todella vaikuttavaa esiintymistä ja huikeaa mentalismia. Mies on tunnettu esimerkiksi America’s got Talent -ohjelmasta, jossa mies pääsi aivan finaaliin saakka.

Yksi maailman parhaista mentalisteista, skotlantilainen Colin Cloud

Mentalismi on melko yksinäinen laji ja ainoa asia mitä kaipaan “oikeasta” työelämästä on työkaverit. On hienoa tavata kollegoita, vaihtaa ajatuksia ja tuulettaa päätä keikkaelämän plussista ja miinuksista. Seuraavaksi alan käsikirjoittamaan, rakentamaan ja harjoittelemaan uusia numeroita ja odotan innolla, että pääsen niitä teille syksyllä esittämään. Leuat tulevat putoilemaan varmasti!

 

Jose AhonenComment